1.4. 2007 Blogi on muuttanut osoitteeseen http://blogitus.net/karvakuonot
keskiviikko, 15. marraskuu 2006
Blogi on muuttanut!
lauantai, 4. marraskuu 2006
4.11. Sydänkuuntelu
Tänään ihmiseni pakkasi minut autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti Raisiota. "Ai, mistä tiedän, vai?" "no, ihmiseni kertoi mulle matkalla"
Siellä oli joku tutkimus, tai ainakin näin kuvittelen.. Autossa istuessani näin Manu-herran naapuriautossa, en uskaltanut haukkua sille, oli se sen verran iso ja sitten viereisessä autossa istui aika hemaiseva blonditypy, mutta sillä oli mies mukana, joten en uskaltanu tehä aloitetta sinnekään suuntaan :(
Sitten ihmiseni alkoikin jo raijata mua sisälle johonki vieraaseen taloon ja siellä haisi hirveästi koiralle ja muille eläimille ja haistoin kauhun hajun ja kivun hajun ja mua pelotti aivan hirveästi!
Tää talo ei ollut lääkäritalo, vaan joku aivan uppo-outo ja ventovieras paikka, ja tosi pelottava sellainen!
Hetken istuttuamme ovesta tuli ulos se nätti blonditytteli ja ne menivät ulos ja mua pyydettii sinne huoneeseen. Kuljin vähän selkä köyryllä, varmuuden vuoksi, tiedä häntä mikä siellä odottaa! Vierasihminen silitti ja jutteli mulle ja mun ihmiselleni jotain. Mun ihmiseni pyysi mua seisomaan ja piti musta kiinni. Se täti alkoi tökkiä mua kylkiin jollain vempaimella. Se siirteli sitä vempainta eri kohtiin ja sitte oli valmista. Ihmiseni sai jonkun lapun ja lähdettiin ulos. Odotushuoneessa odotteli pari ruttunaamaa lisää ja jotenkin vaistoni sanoi että se paikka olis kuitenki lääkäri.. "Ehkä niitäkin on sit montaa erilaista, ku oon tottunut vaan Suikkilan lääkäriin" mietin. No, ihan kiva paikka tuokin oli eikä se ollut yhtään vaarallinen, vaikka aluksi niin luulin ;)
Ihmiseni sanoi ettei minulta kuulunut mitään ylimääräistä sydämestä ja että yskänikin on jo ohi ja koska tassunikin on parantunut, saan ensi viikolla mennä taas treeneihin!! Jee!
Siellä oli joku tutkimus, tai ainakin näin kuvittelen.. Autossa istuessani näin Manu-herran naapuriautossa, en uskaltanut haukkua sille, oli se sen verran iso ja sitten viereisessä autossa istui aika hemaiseva blonditypy, mutta sillä oli mies mukana, joten en uskaltanu tehä aloitetta sinnekään suuntaan :(
Sitten ihmiseni alkoikin jo raijata mua sisälle johonki vieraaseen taloon ja siellä haisi hirveästi koiralle ja muille eläimille ja haistoin kauhun hajun ja kivun hajun ja mua pelotti aivan hirveästi!
Tää talo ei ollut lääkäritalo, vaan joku aivan uppo-outo ja ventovieras paikka, ja tosi pelottava sellainen!
Hetken istuttuamme ovesta tuli ulos se nätti blonditytteli ja ne menivät ulos ja mua pyydettii sinne huoneeseen. Kuljin vähän selkä köyryllä, varmuuden vuoksi, tiedä häntä mikä siellä odottaa! Vierasihminen silitti ja jutteli mulle ja mun ihmiselleni jotain. Mun ihmiseni pyysi mua seisomaan ja piti musta kiinni. Se täti alkoi tökkiä mua kylkiin jollain vempaimella. Se siirteli sitä vempainta eri kohtiin ja sitte oli valmista. Ihmiseni sai jonkun lapun ja lähdettiin ulos. Odotushuoneessa odotteli pari ruttunaamaa lisää ja jotenkin vaistoni sanoi että se paikka olis kuitenki lääkäri.. "Ehkä niitäkin on sit montaa erilaista, ku oon tottunut vaan Suikkilan lääkäriin" mietin. No, ihan kiva paikka tuokin oli eikä se ollut yhtään vaarallinen, vaikka aluksi niin luulin ;)
Ihmiseni sanoi ettei minulta kuulunut mitään ylimääräistä sydämestä ja että yskänikin on jo ohi ja koska tassunikin on parantunut, saan ensi viikolla mennä taas treeneihin!! Jee!
tiistai, 10. lokakuu 2006
9.10. vesistö treeni
Harjoiteltiin miten saan hajun vedestä. Olin ihmeissäni, kun treenipaikka oli vieras ja vesi houkutti uimaan, mutten voinut mennä kesken homman! Vedestä tuli äijän haju ja lähdin rantaa pitkin seuraamaan sitä, mutta sitten haju katosi. En voinut ymmärtää mihin se hävisi. Etsin ja etsin, mutta se oli poissa. Sitten ihmiseni käveli vähän lähemmäs hajun lähdettä ja löysin sen. sain ihanaa sydäntä palkaksi! Oih, nam! Seuraavaa ukkoa etsimään lähdettiin seuraavan lammen vesirajasta ja sainkin nopeasti hajun mitä lähdin rantaa pitkin seuraamaan. Pääsin hajun lähelle, mutta eihän se ollutkaan maalimies! Siellä istui äiti lapsineen!? Meidän treeneissä?? Olin kertakaikkisen ymmälläni, ajattelin että paras päästää muutama varoitus haukahdus! Eivät ne liikahtaneet, paras haukkua vähän lisää, ja nyt mua alkoi hiukan pelottaakkin! Mitä joku tekee metsässä meidän alueella lapsen kanssa melkeimpä yöllä!? Eikä ihmisenikään aio ajaa niitä pois? Mikäs treeni se tällainen on?? Ihmiseni alkoi kävellä kohti tätä outoa paria ja ne alkoivat höpistä mulle jotai. Enhän mä ymmärtänyt mitä ne puhui, olin niin kauhuissani! Miksi ihmeessä sillä on mun nami rasia? Ja se yrittää antaa niitä mulle ja näköjään mun ihmiseni suostumuksella vielä! Olin typertynyt, minulle tuli aivan petetty olo, kun aloin tajuamaan, että se onkin varmaan maalimies jolla on lapsi mukana. Eikä ihmiseni ollut varoittanut minua? Tämä on epäreilua tuoda noita ällöttäviä kakkapakettikoneita minun treeneihin varoittamatta etukäteen. Hmph! Nyt kyllä suutun! Viimeisen ukon otin helposti ja sain namit ja loppu pallo leikin! Ihanaa!
Koti parkkipaikalla ihmiseni sitten huomasi että toinen etujalkani on hyvin kipeä, en anna hänen sitä tutkia, mutta nilkutan näyttävästi, että saan hiukan ylimääräistä huomiota kotona :)
Ihmiseni sanoi etten saa treeneta enkä juosta koirapuistossa ennen kun jalka on tutkittu ja kunnossa. Todella tylsää! Blaah!!
Koti parkkipaikalla ihmiseni sitten huomasi että toinen etujalkani on hyvin kipeä, en anna hänen sitä tutkia, mutta nilkutan näyttävästi, että saan hiukan ylimääräistä huomiota kotona :)
Ihmiseni sanoi etten saa treeneta enkä juosta koirapuistossa ennen kun jalka on tutkittu ja kunnossa. Todella tylsää! Blaah!!
perjantai, 6. lokakuu 2006
4.10 Peruskoeluontoinen treeni
Tänään satoi vettä kun mentiin treeneihin pirunpesälle. Olin ensimmäisenä vuorossa ja meillä oli "leikkikoe". Ensin tehtiin tottisliikkeet ja seurasin vapaana. Mulla on kesän aikana hiukan unohtunut se seuraus ja luulinkin että se tarkoitti "kävele ihmisesi edellä" ;) , no ei se haitannut, oon niin nuori vielä! Kyllä mä sitte, ku ihminen alkoi hidastella ja nopeentaa, niin ihmettelin ja muistin, et ai niin tää onki tää juttu :) Maahan meno suju jo hyvin ja jäinki siihe odottelee ku ihminen niin kerran käski. Sit ku se oli ohi lähdettii talsii satees metsään päin. "Testaaja" kysyi ihmiseltä etsintäsuunnitelman ja mun ihminen selitti sen ihan hienosti ja otti huomioon tuulen suunnat ja muut. Lähdettii partioimaan ja eka äijä löytyiki melkein heti yhden kuusen alta. Haukuin sitä ja sain maksaa palkaksi! Musta jotenki tuntui jo siinä vaiheessa et mun ihminen ei ihan tiedä minne päin sitä pitäis olla menossa, mut en antanut sen häiritä, jatkoin etsintää. Hetken päästä se meinas lähtee vasemmalle, muka halkaisee aluetta, onneks se "testaaja" sano et "öhöm, ei tossa oo mitää ideaa" ja mun ihminen alkoi ihmetellä et miten päin me nyt oikeastaan ollaan tääl alueella, sit ku sille hetken oli selitetty ja se EHKÄ ymmärsi, jatkettiin taas matkaa. Löysinki toisen äijän melkein heti vähän matkan päästä ja haukuin kerran ja sain maksat. Nyt lähdettiin halkaisemaan aluetta ja koko ajan tuntui jotai hajua nenässä, kävinki pariin otteeseen tarkastamassa parin kiven takaa, mut haju ei ollu tarpeeks voimakas, et se olis tullut sieltä.. Jatkoin partiointia ja pidin nenää ylhäällä jos jotain hajua tulis sinne. Jotenki tuuli varmaan painoi sen hajun vasemmalle ja yritin pitää nenää mahdollisimman ylhäällä ja kaikki haju resepsorit käytössä ja sitte sainkin hyvän hajun nenään ja juoksin sen perässä oikealle kahden ison kallion väliin. Siellä oli äijä piilossa ja aloin haukkua vimmatusti! Se kehu ja kehu ja mä haukuin ja haukuin. Sain namit ja loppu palkan ja aikaa meni alle vartti. Onneks mä hoisin homman kotiin, muuten toi mun ihminen olis ollu ihan pulassa taas siellä! Olen vakaasti sitä mieltä et sen pitäs hankkia gps itselleen tai sit Pysyä mun mukana vaan, mä kyllä tiedän minne suuntaan tarttee mennä ;)
perjantai, 29. syyskuu 2006
28.9. Ilmaisutreeni
Eilen treenit oli ilmaisuun keskittyvät treenit ja se oli musta supertylsää. Kaikki alkoi niinkuin aina aikaisemminkin ja luulin et saan etsiä, mut ne "äijät" vaan haukutti ja haukutti mua ja se ei ollu kivaa, aivan typerää! Kyllähän koira nyt haukkua osaa, no mä vähän huonommin ku yleensä koirat, mut tuleeha se sieltä tarvittaessa! Se oli väsyttävää puuhaa. Ensinnäki mä en ymmärrä miks mun pitäis haukkua mun ihmistäni ja toiseks miks niitä kivoja nannan antajia? Oman ihmisen haukkuminen on musta tosi noloa ja hirveetä, siks vaan yleensä auon suutani enkä päästä ääntä. Vieraita nyt mieluummin haukkuu, ku ne ei oo mulle silleen tärkeässä asemassa ettenkö mitenkään voisi niitä haukkua, mut ei sekään musta iha normaalia oo. No, mut jos ne tahtoo että haukun niitä niin kyllähän mä haukun. Ja hienosti haukuinkin vaikka vast toka kerta ku haukku oli mukana treenissä! Sain mä sitte lopuks etsiä palloa ja se oli ihanaa! Kaipa sen haukkumisen tarkoitus on kertoo mun ihmiselle et onn löytäny sen "ukon" sieltä metsäst. Ja sit sen pitäis juosta mun luokse kattoo! Ha ha, sen mäki haluan nähä, et se punkero juoksee! Hö hö hö hö!!
